Kohtaamisia

Muutamia tilanteita ja asioita matkan varrelta...

Mikä tahansa ongelmasi onkin, kaikki tarjoutuvat auttamaan. Kukaan ei sitä kuitenkaan tee aktiivisesti siten, että keskeyttäisi hetkeksi oman hommansa, ja keskittyisi sinuun. Sitä ei tapahdu sillä hetkellä eikä myöhemminkään. Siinähän sitten odottelet pari päivää ja todennäköisesti kenelläkään ei ole edelleenkään vastauksia. Ainakaan jos et ole koko aikaa roikkumassa hihassa ja kysymässä niitä. Vaikka kysymyksesi olisi mitä yksinkertaisin, se ei vaikuta asian hoitamisen nopeuteen. Helpointa on tehdä kaikki itse. Onneksi on internet.

Sitten kun/jos alat saamaan vastauksia, ne voivat olla epäoleellisia suhteessa siihen, mitä halusit tietää. Eli täysin aiheen vierestä, korkeintaan sinne päin. On myös mahdollista, että saat paljon sekalaista tietoa, joka herättää sinussa kymmeniä kysymyksiä lisää. Edelleen, asiat hoituvat nopeiten, kun tekee selvitystyötä itse.

Sähköposteihin vastaaminenkaan ei ole niin joutuisaa kuin mitä se voisi olla. Siihen ei edes liity sähkökatkot, hidas nettiyhteys tai muukaan varsinainen este, vaan asia nyt vaan on niin. Sähköposteihin vastaillaan kun joudetaan. Viikko ja kuukausikin on vielä ihan hyvä aika. Ihan sama miten yksinkertainen asiasi on.

Ihan normaalit keskustelutkin voivat olla hämmentäviä. Jatkuvasti huomaan keskusteluissa miettiväni, että miksi ihmeessä tuo kertoo minulle kaiken tuon. Aiheet pomppii miten sattuu ja mikään ei välttämättä liity yhtään mihinkään. Silloin tällöin se on ihan ok, mutta kun enemmistö keskusteluista on tällaisia, se tuntuu rasittavalta. Ja oma hiljaisuus tulkitaan tottakai siten, ettei minua kiinnosta. Suoraan sanottuna, ei aina kiinnostakaan :D Toki sitä pyrkii olemaan loukkaamatta ketään, mutta loputtoman puhetulvan edessä aina ei vaan jaksa. Intialaisille hiljaisuus lienee ehkä muutenkin vähän outo asia. Kieltämättä, siitä on itsellekin tullut vähän vierasta. Yksityisyyttä on myös ikävä. Asuntolan oma huoneeni katolla kävi liian tukalaksi, joten muutin alakertaan. Alakerrassa ei ole kenelläkään omaa huonetta, vaan ne jaetaan. Minä olen samassa yleensä kahden muun tytön kanssa. Miksi sanon "yleensä", johtuu siitä, että siellä ramppaa milloin mitäkin kummin kaimaa nukkumassa. Sentään kukaan ei ole vielä omaan viereeni tunkenut, mutta sekään ei liene enää ihme. Tytöt myös käyttävät kaikkia huoneita miten sattuu. Monestikaan ei tiedä kenet mistäkin voi löytää. Yhdellä tytöllä on myös kiva unirytmi, hän herää aamuisin aina kolmen-neljän aikaan :D Jos muuten sattuukin olemaan hiljaisempaa, niin vieressä oleva keittiö hoitaa senkin puolen. Kokillamme on lievästi agressiivinen tyyli tiskata. Jos sekään ei vielä riitä, niin huonetta viilentävä air-cooleri (köyhän miehen ilmastointi) pitää kohtuullista melutasoa yllä. Lievästi kaoottista, mutta sellaista se on, menetpä minne tahansa. Aika hyvin sitä kuitenkin oppii ottamaan oman rauhansa, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa.

Eräs päivä matkasin bussilla Delhistä Greater Noidaan. Bussin oikeanpuoleiset muutamat penkit on varattu ensisijaisesti naisille. Jos naisia ei bussissa ole, miehet luonnollisestikin myös käyttävät niitä penkkejä. Istuin ikkunapaikalla, ja vieressä istuva mies ja hänen takana istuva nainen alkoivat riidellä kovaan ääneen. Kuvittelin, että he ovat pariskunta, ja selvittelevät keskinäisiä asioitaan. Lopulta mies siirtyi etäämmäs minusta, istuen käytäväpaikallaan hyvin epämukavan näköisesti. Penkit ovat sellaiset, että kahden ihmisen istuessa vierekkäin on mahdotonta, etteikö käsivarret tai jalat osu yhteen. Niin kuin nyt yleensä pienissä busseissa voi olla. Takanani istuva nainen kysyi, että häiritseekö vieressäni istuva mies minua. Hämmästyin kysymystä enkä saanut sanottua mitään järkevää. Ilmeisesti näiden naisten mielestä miehen olisi pitänyt istua penkissään eri tavalla, jotta ei olisi käsivarrestaan koskenut omaan käsivarteeni. Hän istui penkissään aivan normaalisti, eikä koko aikana tainnut edes katsoa minuun päin. Hän oli todennäköisesti suivaantunut, koska halusi vain istua rauhassa. Kukapa ei. Joskus tässä kulttuurissa suunnilleen kaikki tulkitaan seksuaaliseksi häirinnäksi.

Tässä vielä joitakin kommentteja ja töksäytyksiä, joita olen saanut kuulla. Mitä ne kertookaan tästä niin erilaisesta kulttuurista ja ajatusmaailmasta...

"Ai eikö teillä ole katulehmiä Suomessa? Omistaako joku ne lehmät vai?"

"Ai eikö teillä ole katulapsia?"

"Miksi suomalaiset hankkivat lemmikkieläimiä?"

"Laittomiksi lapsiksi meillä kutsutaan niitä, jotka syntyvät avioliiton ulkopuolella."

"Entä jos suomalainen pari on yhdessä vuosia, muttei naimisissa, niin mitä tapahtuu jos toinen kuolee?" (En täysin ymmärtänyt kysymystä vaikka yritin selvittää. Ilmeisesti asia liittyy siihen, miten eloon jääneen elämä jatkuu)

"Jos sinun pitää sanoa miehelle, että sinulla on kuukautiset, mitä sinä sanot?" (Liittyen siihen, ettei naiset voi käydä temppelissä kuukautisten aikana. Kuukautisista ei välttämättä voida puhua vastakkaiselle sukupuolelle, ja jotkin naiset eivät tiedä mitä sanoa, jos esim. perhe on menossa temppeliin)

"Minä luulin vielä 19-vuotiaana, että jos poika suutelee minun kättä voin tulla raskaaksi"



Ja pari henkilökohtaista tai muuten vain hauskaa:

"Intialaisilla naisilla on tosi paljon tukkaa. Sinulla ei taida olla."

"Etkö koskaan laita öljyä sinun tukkaan?" (Intialaiset naiset tykkäävät uittaa tukkansa kookosöljyssä, siihen tulee mukavasti kiiltoa siten)

"Syötkö joka päivä hedelmiä? Sen takia sinun iho on varmaan niin vaalea."

"Minkälainen vaatimuslista sinun äidillä on sinun tulevasta aviomiehestä?"

"Oletko koskaan ollut lihava?"

"Miten sinä osaat keittää pastaa?"